Tänään ei ole tarvinnut puhua

Piti oikein erikseen tulla mainostamaan kuinka hienoa on ollut viettää päivän yksin. Milloinkahan viimeksi...? En edes muista. Hammaslääkärissä käyntikään ei ollut loppujen lopuksi fyysisesti kummoinen suoritus, mitä nyt köyhistyin siellä huomattavasti.

Kävelin hetken cityssä lekurin jälkeen, kun ei ollut kiire minnekään. En syönyt mitään, koska puoli leukaa oli turrana ja tuntui, että kuolaan huomaamattani. Enkä ostanut yhtään mitään, vaikka kävin ABC-kaupassa, jossa on mainioita kirjoja, CD:tä ja DVD:tä. Kävin myös Lincraftilla katsomassa kankaita, ihan vain värien ja kuvioiden vuoksi. Yritin myös löytää ompelukoneen, jotta näkisin missä hinnoissa ne ovat. Olisi mukava ommella tilkkupeittoja. Kävin sisustusliikkeessäkin. Siellä kaikki oli ylihinnoteltua, jopa alennuskamat. Kävin Oxfamilla katsomassa maailman tyynyjen ja kassien värejä ja sivelemässä kivirasioiden pintoja. Kävin Laura Ashleyn liikkeessä, koska en ole koskaan siellä ennen käynyt. En usko, että menen toistamiseen. Olen selkeästi Oxfam-tyyppi enkä kaipaa röyhelöshoppausta.

Ei muuten yhtään tehnyt mieli ostaa yhtään mitään. Tuntuu mukavalta. Ehkä opin vähitellen siihen, että tavaroita ei tosiaankaan tarvitse omistaa voidakseen nauttia niistä.

Bussissa luin kirjaa, jossa Dalai Lama keskustelee aivotoiminnasta tiedemiesten kanssa. Kirjan mukaan kognition tutkijat ovat päätyneet buddhalaisuuden perusajatukseen siitä, että on olemassa kaksi tietoisuutta. Ymmärsinköhän oikein? Ajatukset harhailevat, hampaita kolottaa. Viime yönä nukuin vajaat neljä tuntia. Älkää ikinä saapuko Euroopasta suoralennolla Australiaan niin että olette perillä aamuyöllä. Se on hankalin aika sisäisen kellon rukkaamisen suhteen.